Pelaajien kuulumisia

Kannattajien lounaspöydässä Lukon nuoret tähdet – juttua riitti ja nauru raikasi

Lukko Kannattajat Ry järjesti lauantaina 8.8. lounastapaamisen ravintola Buenavistassa. Seuran nuorista pelaajista paikalle saapuivat Leo Tuuva ja Arttu Välilä. Lounas sujui mukavan rennossa tunnelmassa, ruoka maistui ja juttua riitti laidasta laitaan.

Kesä on sujunut molemmilla pelaajilla mukavasti. Leo Tuuva vietti lomansa kotiseudullaan Lappeenrannassa, ja joukkue palasi jäälle tällä viikolla. Joukkue on ehtinyt olla kasassa vasta noin viikon, mutta nuorten pelaajien mukaan hyvä henki alkaa jo muodostua.

– Pelaajat ovat hyviä tyyppejä ja henki alkaa muotoutua hyväksi, Tuuva ja Välilä totesivat.

Myös tuttu Pitsiturnaus oli jälleen molemmille hieno kokemus. Erityisesti tunnelma teki vaikutuksen.

– Heti aamulla halli on täynnä jääkiekon ystäviä. Missään muualla maailmassa tällaista turnausta ei järjestetä, pelaajat hehkuttivat.

Tavoitteena paikka pelaavassa kokoonpanossa

Molemmilla nuorukaisilla on ensi kaudelle selkeä tavoite: vakiinnuttaa paikka Lukon pelaavassa kokoonpanossa.

Uran toistaiseksi suurimmaksi kokemukseksi molemmat nostivat Suomen U20-maajoukkueen MM-kisat. Kaksikko pelasi turnauksessa erinomaisesti, ja kisat jäivät luonnollisesti vahvasti mieleen.

Kehityskohteitakin löytyy. Molemmat mainitsivat englannin kielen taidon hiomisen. Tällä kaudella tilanne on kuitenkin siinä mielessä hieman helpompi, että joukkueen koppikieli on pääasiassa suomi.

Tuuva kertoi, että ulkomaalaiset pelaajat ovat välillä olleet hieman omissa oloissaan eikä heidän juttuihinsa ole aina ollut helppo päästä mukaan. Yksi esimerkki sai myös hymyn huulille: Stenqvist ei edelleenkään kuulemma puhu juuri sanaakaan suomea, vaikka on pelannut Raumalla jo pitkään.

Kannattajien huumorilla heittämä kommentti kuului, että NHL:ssä kielitaito varmasti paranee. Ja sinne kaksikko myös haluaisi jonain päivänä päästä pelaamaan.

Raumalla on hyvä olla – mutta maailmaa olisi mukava nähdä

Arttu Välilä totesi, että jossain vaiheessa olisi mukava nähdä hieman maailmaa, vaikka Raumalla onkin hyvä olla. Molemmilla on kuitenkin sopimusta vielä jäljellä, joten kannattajat pääsevät nauttimaan heidän otteistaan Raumalla ainakin tulevina kausina.

Tuuvan kohdalla seuralla on optio, joka pitää käyttää tammikuun lopulla 2027.

Lounaan aikana keskusteluun nousi myös Tuuvan maila. Aiemmin tutuksi tullut valkoinen maila on nimittäin vaihtunut toisenlaiseen. Kannattajat tiedustelivat pilke silmäkulmassa, onko erilaisesta mailasta joutunut maksamaan sakkoa joukkueen kassaan.

Ei kuulemma ole tarvinnut.

Tuuvan esikuvaksi nousi legendaarinen Pavel Datsjuk. Tuuva kuvaili itseään mielellään kiekkoa pitäväksi ”kynämieheksi”. Hänen mailansa flex on muuten 77.

Välilällä esikuvia on useampia. Hän mainitsi muun muassa Janne Niskalan, Eerik Hämäläisen ja Cale Makarin. Erityisesti Niskalan otteita Välilä seurasi pienenä poikana Äijänsuolla.

Välilän vahvuuksia ovat hyvä liike ja pelisilmä, joiden ansiosta häntä voisi ominaisuuksiensa puolesta verrata jopa Makariin.

Raanta on joukkueen isähahmo

Nuorten pelaajien puheissa nousivat esiin myös joukkueen kokeneemmat pelaajat. Joukkueen varsinaiseksi isähahmoksi kaksikko nosti Antti Raannan.

Raanta on heidän mukaansa mukava pelikaveri ja ennen kaikkea ”jalat maassa” -tyyppi.

Tuuva on jopa ihmetellyt Raannalle sitä, miksi NHL:ssä miljoonia tienannut pelaaja käy Tokmannilta ostamassa kolmen euron paitoja, kun varaa olisi vaikka mihin.

Raannan vastaus oli varsin suoraviivainen:

– Miksei ostaisi halpoja paitoja?

Myös Westerholmin veljekset ovat jääneet nuorten pelaajien mieleen. Pathrik on heidän mukaansa veljessuhteen järjen ääni ja suorastaan ”isähahmo”, kun taas Ponthus on hieman villimpi tapaus, jota Pathrik joutuu välillä kaitsemaan.

Ikätoveri Daniel Salonen sai puolestaan kaksikolta kehuja hyvästä käytöksestään – joskin pienellä varauksella.

Välilä kertoi olleensa Salosen huonekaverina U20-MM-kisoissa. Eräänä päivänä Välilä heräsi päiväuniltaan tukka sekaisin ja huomasi Salosen touhuavan huoneessa aivan muina miehinä VR-lasit päässä ja harjoittelevan laseilla erilaisia reaktioita.

Tilanne nauratti myös lounaspöydässä. Ja kuten pojat totesivat, Salonen on hyväkäytöksinen nuori mies, vaikka onkin omalla tavallaan hieman outo – kuten veskarit kuulemma yleensä.

Ensimmäinen liigamaali vielä hakusessa

Välilä ei ole vielä onnistunut tekemään Liigassa maalia. Lounaspöydässä tästä syntyi myös hauska lupaus.

Välilä lupasi, että ensimmäinen liigamaali syntyy ensi kaudella. Jos näin ei käy, hän lupasi tarjota kannattajille illallisen pitkän kaavan mukaan.

Toisaalta kannattajat puolestaan lupasivat viedä Välilän jälleen syömään, jos hän onnistuu maalinteossa.

Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan, kumpi tarjous toteutuu.

Rutiinit kuuluvat pelipäivään

Pelaajilla on myös omia pelipäivän tapoja ja rutiineja. Välilä kertoi esimerkiksi pukevansa aina vasemman puolen varusteet ensimmäisenä.

Tuuva puolestaan kertoi, etteivät amerikkalaispelaajat juuri lämmittele ulkona eivätkä yleensä osallistu esimerkiksi pallorinkiin. Muuten pelipäivän rutiinit ovat pelaajilla varsin tarkasti samanlaiset ottelusta toiseen.

Maila jäi muistoksi kannattajille

Lounastapaamisen päätteeksi Arttu Välilä lahjoitti yhdistykselle oman mailansa. Mailan lapa herätti välittömästi keskustelua – käyryyttä tarkasteltiin tarkkaan ja todettiin sen olevan varsin selvästi taitopelaajan lapa.

Lopuksi otettiin vielä yhteiskuva aurinkoisessa säässä.

Lukko Kannattajat Ry kiittää Leoa ja Arttua mukavasta ja avoimesta tapaamisesta. Tällaiset hetket ovat kannattajatoiminnan parhaimmistoa: hyvää ruokaa, rentoa keskustelua ja ennen kaikkea mahdollisuus tutustua pelaajiin myös kaukalon ulkopuolella.

Nyt katseet voidaan suunnata kohti tulevaa kautta. Molemmilla nuorilla miehillä on selvät tavoitteet – ja kannattajilla kova luotto siihen, että niitä kohti mennään oikeaan suuntaan.

Ja Arttu, pidämme sen maalilupauksen mielessä!